Uutisia 2007 | 2008
RONJASSA VALMISTUSVIRHEITÄ 20.12.2006
Ronjan kanssa ollaan nyt käyty eläinlääkärillä jo moneen otteeseen, ja ensimmäinen juttu oli, että pikku raasulla huomattiin molemmissa takajaloissa ensimmäisen asteen patellaluksaatio, joka on polviluun/lumpion (en muista kumman) sijoiltaan meno. Leikkaus varattiin seuraavalle päivälle tästä.
No, Ronja siis rauhoitettiin röntgenin ajaksi, mutta heräileminen tapahtui oudon hitaasti, ja lääkäri rupesi epäilemään maksashunttia. Leikkausta jouduttiin siis siirtämään tämän tutkimisen ajaksi. Ronja kävi sappihappotesteissä, ja jotain pientä häikkää niissä tuli ilmi, jonka takia piti ottaa ultraäänikuvat. Niissä havaittiin pientä ohivirtausta, mutta koska Ronjan maksa ei ole aikaisemminkaan oireillut, niin maksaleikkausta ei tarvita.
Nyt on siis pieneltä raukalta ajeltu vatsakarvat, pistelty piikeillä, rauhoitettu kahdesti ja eläinlääkärin vastaanotto on käynyt ikävän tutuksi. Ennen ei meidän tytöille ole käynyt mitään tälläistä, mutta life is life. Ronjalle on varattu tammikuun ensimmäisille päiville nyt sitten oikean takajalan polvileikkaus, ja siihen asti raukka joutuu vielä nilkuttamaan. Koko hulabaloo alkoi siis ensimmäinen joulukuuta.
TIKILLÄKIN JUOKSUT 03.11.2006
Tikillä nyt sitten alkoivat ne pahuksen juoksut.
AGILITYN ALKEISKURSSIN 1. TUNTI 29.10.2006
Eli Koirakoulu Kompassin tiloissa järjestettävälle agilitykurssille ilmoittauduimme muutama kuukausi sitten, ja tänään oli sen ensimmäinen kerta. Ronjalla on nyt ikävä kyllä juoksut päällä, joten luultavasti Tikillekin tulee pian. Meillä oli kuitenkin onnea kun pääsimme tämän ensimmäisen kerran nyt tälle varaamallemme kurssille kokeilemaan ennen juoksuja, ja loppukurssi pitää luultavasti siirtää.
Tunti alkoi niin, että Sonja, ohjaajamme, esitteli itsensä ja kertoi agilityharrastuksestaan. Sitten rupesimme tutustumaan esteisiin. Kurssilla mukana oli meidän ja Tanian ja Aksun lisäksi gööttiuros, tollerinarttu, australiankelpieuros sekä norfolkkiuros. Ensin menimme putkea, josta Tiki kekseliäästi bongasi heti ensimmäisenä namipaloja, ja jäi sitten toistokerroilla samaan kohtaan kaivamaan niitä esille. Hyppyeste sujui hyvin joka suunnasta, mutta kepeillä Tikin innokkuus ja oma osaamattomuuteni törmäsivät saaden aikaan hyvin omituisen suorituksen.
Kun nämä esteet oli kokeiltu muutamaan kertaan, sai koittaa mennä vielä kerran jokaisen. Tiki meni putken hyvin namikontaktilla, yllätys yllätys, ja hypyn vapaana hyvin. Kepit menivät jopa edellisiä kertoja huonommin, mutta kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu! 45 minuuttia sujahtivat aivan liian nopeasti, mutta kaikki jäivät innolla odottamaan seuraavaa kertaa.
RONJALLA JUOKSUT 23.10.2006
Ronjalla nyt alkoivat nuo juoksut, Tikillä vielä edessä päin.
MATCH SHOW VANTAALLA 15.10.2006
Lähdimme aamulla Tanian kanssa puoli yhdentoista aikoihin mätsäriin Vantaan Ikean katettuun parkkihalliin, ja mukana meillä olivat Ronja sekä Aksu. Jännitin kovasti Ronjan käytöstä koirien keskellä, ja sitä, miten se reagoisi tuomariin ja muuhun hälinään, sillä edellisessä mätsärissä ei ollut niin paljoa koiria kuin yleensä tapahtumissa.
Paikan päällä Ronja rähisi koirille, kun nämä tulivat liian lähelle, ja kehässä meni suoraan sanottua surkeasti. No ei, kävellessä Ronja meni mallikkaasti, ja seisomisetkin menivät hyvin, mutta kun pöydällä oltiin niin tuomarin tutkiessa Ronja rähisi. Sain itse näyttää hampaat, ja se meni hyvin, mutta kun nostin Ronjan alas pöydältä niin se stressaantuneena murisi niin maan mahdottomasti.
Meille jäi käteen sininen nauha, ja Aksu ja Tanukin ansaitsivat itselleen saman tuloksen. Sinisten kehässä tipuimme heti, niin kuin olin arvellutkin, mutta yllätyksekseni Tanialle ja Aksulle kävi myös näin. Ei tainnut Rainer Vuorisella olla naagesilmää. ;D
MATCH SHOW HELSINGISSÄ 24.09.2006
Olimme Tikin kanssa mätsärissä Tikkurilan Lidlin parkkihallissa, ja meidän mukanamme olivat Tania ja Aksu. Iloisen sattuman kautta myös Liisa ja Pat olivat koittamassa mätsärielämää, ja Anne oli kannustusjoukkoina. Tiki meni harjoituksissa hyvin, mutta en oikein osannut seisottaa sitä pöydällä edes pitkän asettelun jälkeen.
Patty meni kehään ennen meitä, ja ansaitsi itselleen sinisen nauhan, joka oli hyvin, kun kyse oli kerran Patin ensimmäisistä mätsäreistä. Kun Pat oli saanut sinisen nauhansa sekä keksinsä, oli meidän vuoromme. Kehään menimme parimme, mustavalkoisen cockerspanielin kanssa. Tiki esiintyi mallikkaasti, mutta pöydällä seisominen ei sujunut niin hyvin kuin olisi voinut, sillä Tiki ei pitänyt siitä, kun tuomari (borderterierikasvattaja Sini Lindroos) tutki, joka oli harvinaista. Kuitenkin saimme sinisen nauhan, ja voin tunnustaa että vähän pettyneenä tulimme kehästä.
Aksun saatua punaisen nauhan ja meidän odoteltua hieman tuli taas sinisten kutsu kehään. Liisa ja minä kokosimme koiramme ja lähdimme kehään. Pat ikävä kyllä tippui ensimmäisellä kierroksella, kun taas Tiki ja minä pääsimme jatkoon. Loppujen lopuksi meidät osoitettiin pienten sinisten neljänsiksi, ei yhtään hassummin! Aksu pääsi punaisten kehässä kahdeksan parhaan joukkoon, onnea!
TERRI-ERI 16.09.2006
Heräsimme kuudelta järjestelemään lähtöä Hyvinkäälle Terrierijärjestön päänäyttelyyn. Ensimmäinen virallinen minulle, kolmas Tikille. Lähdimme matkaan seitsemältä Aksun ja Tanian kanssa äidin kyydillä. Matka käytiin aamusumussa kauniissa maisemissa, ja perillä meitä tervehti suuri joukko terhakoita terrierejä. Etsimme paikan kolmos- ja neloskehien välistä, sillä borderit käytäisiin kolmosessa ja cairnit nelosessa. Terriereitä oli näyttelyyn ilmoitettu yhteensä 810 kappaletta, joista bordereita oli 71. Tunnelma oli varsinkin näyttelyn kunnolla käynnistyessä todella tiivis.
Ensin oli Aksun kehän vuoro, herra esiintyi oikein upeasti ja sai siitä kehut sanalliseen. "Arvosanaksi" Aksu ja Tania saivat H:n, eli Hyvän. Kävimme lenkittämässä koirat monta monituista kertaa, ja ostin tytöille puolikuristus-näyttelyremmin, joskin vähän liian lyhyen omaan seisotustyyliini. Jännitin kehää ennen sen alkua aivan älyttömästi, ja tuskailin Tikin liikalihavuutta torstaina tapahtuneen "sämpylänsyöntionnettomuuden" takia.
Tiki ja minä menimme kehään vasta ihan loppuvaiheilla, ja äiti oli ottanut mukaansa Patin omistajan, Liisan, oltuaan näillä kyläilemässä koko aamun. Tiki meni kehässä hienosti, ja seisoi kiltisti. Vähän tuli ulistua, mutta ääni ei kuulunut muiden terriereiden ulvonnan lomasta mitenkään erikoisen häiritsevästi. Kävelykin meni hyvin, ja pöydällä Tiki seisoi hienosti, vaikka näin pätkänä jouduinkin pitämään käsiäni aivan omituisissa asennoissa saadakseni sen seisotettua.
Tuomari taisi tykätä Tikistä, sillä vaikka odotimme enintään H:ta, mukaan tarttui punainen EH. Hilkulla oli, että pääsisimmekö vielä luokan parhaan valintaan kilpailemaan, mutta meidän jälkeemme tullut kaunokainen nappasi neljännen jatkopaikan ERIllä. Olin kuitenkin todella onnellinen, ja sanallisen arvostelunkin saimme neiti vääräkorvasta (jonka korva pysyi hyvin koko kehän ajan):
"Sughty long in muzzle. Dark eye. Ears a little heavy. Good neck & shoulders. Straight front. Well made body. Ok in hindquartes. Steady mover." (Tuomari siis Peter Bakewell, Iso-Britannia)
Kotiin lähdimme onnesta soikeina ostettuamme Ronjalle kotiinviemisiksi porsaan kylkiluita. Nam.
Kuvien © Tania Torvinen (1, 3, 4, 5) ja Liisa Sailaranta (6, 7, 8), kiitos!
MATCH SHOW VIHERLAAKSOSSA 14.09.2006
Ronjan ensimmäinen mätsäri käytiin Viherlaaksossa, Koirakoulu Kompassin tiloissa. Reissasimme paikalle bussilla, ja ollakseen Ronja tämä käyttäytyi oikein nätisti. Martsu oli mukana Katan kanssa, ja Kata oli bussissa (kuten kaikissa muissakin tilanteissa) todella upea ja kokenut konkari. Perillä ilmoittauduimme pieniin koiriin, ja myöhemmin osallistuimme vielä junnukehäänkin.
Pienten koirien kehä käytiin ulkona. Ronja meni pienessä joukossa, vaikka ärisikin kehän reunalla oleville berninpaimenkoirille. Saimme sinisen nauhan, ja Kata sai oletettavasti punaisen. Junior Handler ei mennyt nappiin, sillä Ronja oli jo *ittuuntunut tuomariin sen verran että koitti puraista tätä kun tämä yritti tutkia hampaita. Saimme ymmärrettävästi sinisen nauhan tästäkin lajista, ja Kata punaisen. Sitten siirryttiinkin sisätiloihin illan viilenemisen vuoksi.
Sisällä Ronja oli kuin eri koira, se oli lähes koko ajan paniikissa, ja kyhnytti sylissä säälittävänä. Ehkä jatkuva ilmastointilaitteista tuleva surina hermostutti sitä, mutta en ollut tuntea tätä pelokasta eläintä. Kata voitti "Kaunein turkki"- kilpailun, sekä oli ns. "Best in Show". Martsu ja Kata sijoittuivat myös junnuissa toisiksi. Ronja ei sijoittunut sinisten kehässä, mutta junnuissa olimme viidennet. (Viiden kilpailijan joukosta. Shh.) Saimme omaksi yllätykseksemme myös palkinnon, nimittäin sinitassukuvioisen koirankupin sekä namipaloja.
Tapahtumasta jäi oikein hyvä mieli, järjestäjät olivat mukavia ja palkinnot hyviä. Odotan innolla saman järjestäjän syksyllä pidettävää agilitykurssia, jonne suuntaamme sitten Tikin kanssa!
NUORI BORDER-PÄIVÄ 10.09.2006
Nuori Border-päivä alkoi osaltamme saapumisella Tuomarinkartanoon tuntia ennen Lapsi&koira-kehän alkua. Paikalla oli runsaasti todella upeita ja suloisia borderterriereitä valiovanhemmista, ja Tikin kanssa marssimme hieman hermostuneina ja ujoina joukkoon. Leiriydyimme puun alle, ja kävin ilmoittautumassa.
Kehä alkoi myöhässä, ja ennen yli 10-vuotiaiden sarjaa kehässä kävivät myös nuoremmat, jotka esittivät ikäisikseen todella hyvin. Muistelin omaa esittämistaitoani tuon ikäisenä, enkä voinut muuta kuin ihmetellä. Meidän vuoromme tuli, ja Tiki käyttäytyi mallikkaasti koko helpon kehän ajan. Seisominen sujui mukavasti, ja kävellessä se meni nätisti.
Hieman harmillinen juttu, mutta sinäänsä hauska oli se, että vain ensimmäinen palkittiin sijoituksella, kaikki loput olivat 2. palkinnon saaneita. Vaikka siis olimmekin sitten "2. sijalla", saimme silti pokaalin ja suklaapatukoita, sekä "Alli oppii puhumaan koiraa"- kirjan. Tikistä otettiin kuva pokaalin kanssa, ja lähdimmekin sitten palkinnot kainalossa kohti kotia.
HELSINGIN MATCH SHOW 07.09.2006
Taas suuntasimme Koneen kentälle Munkkiniemeen samalla kokoonpanolla kuin edelliselläkin kerralla, tällä kertaa Vesikoirien järjestämään mätsäriin. Reissasimme sinne bussilla, ja se oli Tikin ensimmäinen kerta julkisessa kulkuvälineessä, ja hyvin meni. Perillä ilmoittauduin Tikin kanssa junnuihin, sillä toivoin Tikin olevan hitusen kärsivällisempi kun ei tarvitse kuitenkaan niin kauaa seistä möllöttää.
Kehä alkoi melko myöhään, eikä siitä oikein saatu kuvia, kun se käytiin sateessa. Tämä oli meille uusi junnusysteemi, ensin mentiin kehään pareittain, ja jaettiin sininen ja punainen nauha. Tikin kanssa saimme sinisen, sillä en ollut kiinnittänyt hihnaa tarpeeksi ylös Tikin kaulalla ja Tiki päätti vetää pää maassa. Seisominen sujui kuitenkin hyvin ja ilman ininöitä. Seuraava vaihe oli, että esitettiin upea espanjanvesikoira Sera (?), jota oli tajuttoman ihana esittää. Se liikkui ihanan pitkillä askeleilla, vaikka en osannutkaan juosta sen kanssa tarpeeksi lujaa. Esittämisessä oli ongelmia, pääosin siksi että Tiki on niin pieni että pitää kyykistyä, ja tämä vaihtokoira taas niin iso ja innokas.
Tipuimme sitten vaihtokoira-osuuden jälkeen, mutta koko jutusta jäi kuitenkin oikein hyvä fiilis. Tania ja Speedy saivat punaisen junnunauhan ja sijoittuivat loppupeleissä sitten neljänsiksi, onneksi olkoon!
HELSINGIN MATCH SHOW 05.09.2006
Munkkiniemessä Koneen kentällä järjestettävään mätsäriin suuntasimme Tikin, Tanian ja Speedyn kanssa. Ilma näytti ensin uhkaavalta mutta sää kuitenkin suosi tätä kultaistennoutajien rotuyhdistyksen järjestämää match showta. Ilmoittauduimme Tikin kanssa junnuihin ja pieniin koiriin, vaikka ulkomaalainen miestuomari pienissä koirissa vähän arveluttikin. Hyvinkäällä olisi kuitenkin myös ulkomaalainen mies, joten osallistuimme.
Pienten koirien kehässä Tiki esiintyi ihan hyvin, vaikkakin haluttomasti seuratessa, emmekä ymmärtäneet Philip Johnin kaikkia vaatimuksia, ja hän joutui toistamaan muutamat asiat useaan kertaan ennen kuin älysin mitä hän tarkoitti. Esitys saatiin kuitenkin kunnialla loppuun, ja mukaan tarttui punainen nauha. Punaisten kehässä Tiki esiintyi myös melko hyvin, mutta tälläkään kertaa emme sijoittuneet.
Junnuissa Tiki esiintyi muuten hyvin, mutta vaati ulvomalla namipalaa, eikä se varmaankaan tehnyt tuomariin hyvää vaikutusta. Kaikki meni vähän niinkuin pieleen, ja yksittäisarvostelussa edestakaisin kulkemiseni oli suoraan sanottuna naurettava. Emme sijoittuneet, ja tuomari antoi meille ohjeen, että jatkossa ei kannata nostaa vatsan alta kun asettelee koiraa, se pilaa selkälinjan. Opimmehan jotain uutta!
Tanialla ja Speedyllä ei mennyt myöskään niin hyvin että sijoille olisivat yltäneet, mutta Speedy kulki nätisti, kun otti huomioon että tämä oli vasta sen ensimmäinen kerta mätsärissä tai muussa koiratapahtumassa. Paikalla olivat myös Marleena ja Kata, jotka eivät sijoittuneet junnuissa, mutta Kata oli Martsun siskon kanssa pienten punaisten kolmas pari!
BT-KERHON LUOLIINTUTUSTUMINEN 27.08.2006
Heräsimme aamulla Hyvinkäällä oltuamme siellä Rapujuhlissa edellisenä päivänä, ja kävimme aamulenkin tyttöjen sekä isäntäväen ihanan beagle Patin kanssa. Autoon hyppäsimme puoli kymmenen maissa ja lähdimme suristamaan kohti Espoota. Isän heitimme kotiin ja vaihdoimme autoa, ja sitten lähdimmekin kohti Siuntion Kelaa. Paikalla oli suuri määrä, 20-30 innokasta borderterrieriä, muunmuassa Ronjan sisko Nasta sekä veli Nemo.
Ronja ja Tiki sopeutuivat joukkoon nopeasti, ja ainoa jolle pahasti haukuttiin oli paikalla oleva australianpaimenkoira. Tapahtuma alkoi luennolla, jossa Seppo S Saari kertoi luolakokeista ja niiden ideasta, sekä säännöistä ja muusta asiaan liittyvästä. Sen jälkeen sai jokainen vuorollaan käydä katsomassa kettua koiran kanssa, hyvä merkki oli jos koira haukkui ketulle. Tiki pelkäsi kettua ja haukkumisen sijaan söi ruohoa, mutta Ronja haukkui kopissa olevalle ketulle innokkaasti, kun vähän usutettiin. Olin siinä vaiheessa pikku räyhääjästä todella ylpeä.
Kasvattaja moikkasi Ronjaa myöskin, ja Ronja säikkynä vähän ärähti Sinikalle, kun tämä yritti tutkia häntämutkaa. Eikö se koira sitten ikinä opi? No, muuten meni hyvin. Keinoluolassa Ronja peruutti putkistoon kun kettu oli tiesulun takana, ja menipä vielä "ahdingostakin", vaikka epäilen että sisälle sitä en saisi siitä tulemaan. Putkessa siis ei Ronjaa enää kettu kiinnostanut, kun oli niin kamalan ahdasta ja paikat kolisivat. Tiki reagoi samalla tavalla, peruutti avonaisen putken kohdalta pimeään kun kettu tuijotteli reikien takaa. Siinä meillä varsinaiset suurmetsästäjät.
Oli hauskaa, opimme paljon koiristamme, Ronjasta sen, ettei se ehkä olekkaan niin hirveä riistavietitön nysverö, ja Tikistä sen, että sen rohkeus metsästyksessä ulottuu vain pienriistaan. Kettu oli sille liian kova pala. Kiitos kun saimme olla mukana kivassa tapahtumassa!
VANTAAN MATCH SHOW 19.08.2006
Kauan odottamamme Vantaan Pelastetaan koirat ry:n mätsäripäivän aamu koitti aurinkoisena, ja ihan turhaan kylmiä ilmoja peläten varustauduin pitkillä housuilla ja fleecellä. Mukana olivat taas Tania ja Aksu, joka oli käynyt viikolla kahdessa muussa mätsärissä tiistain lisäksi. Tiki vaikutti innostuneelta ja kuuliaiselta lähtiessämme, joten ilmoitin sen pieniin koiriin ja taas junnuihin, uskomatta kuitenkaan yhtä hyvään tulokseen kuin viime kerralla. Etsimme kehien laidalta sopivan paikan, ja leiriydyimme siihen odottelemaan.
Päivästä oli muodostunut tukalan kuuma, ja teimme leiriimme varjon mukaan ottamani sateenvarjon alle, jonne tungimme koirat viilentymään. Itse sulimme moneen kertaan, ja fleece sai jäädä reppuun. Juttelimme paikalla myös olevan Iinan (ns. nettikaverimme) kanssa, ja saimme nähdä hänen cairnipoikansa Roxyn. Roxy ei osallistunut muuhun kuin agilityyn pitkän karvakerroksensa takia.
Kehät alkoivat tuomareiden laivan myöhästymisen takia myöhemmin kuin alun perin piti, mutta kuitenkin hyvissä ajoin. Pienien koirien kehän vuoromme ja junnukehä olivat päällekkäin, joten junnut joutuivat odottamaan takiani hetken. Saimme yllätyksekseni pienissä koirissa punaisen nauhan, mutta tipahdimme heti jatkokehässä. Tania ja Aksu olivat pienten koirien kymmenennet, eli pienten sinisten viidennet, mutta omituisten järjestelyjen takia eivät saaneet ruusuketta.
Junior Handleriin saavuin myöhässä, pahoitellen, ja tuomarit olivat onneksi ystävällisiä. Tiki seisoi kuumasta ilmasta kettuuntuneena kuitenkin melko hyvin, mutta en kuitenkaan uskonut meidän sijoittuvan. Tiki ei jaksanut enää edes kiinnostua namipaloista, mutta onneksi tuomari oli seurannut pienten koirien kehässä heilumistamme, ja oli ymmärtäväinen Tikin jaksamattomuuteen. Sijoituimme viidensiksi, ja saimme ruusukkeen ja koiranruokasäkin. Junnut voitti taas sama kuin tiistainakin, Saana upean shelttinsä Vilin kanssa.
Lopuksi kokeilimme vielä agilityrataa, koska se maksoi vain euron, ja Tiki meni sen hyvin osaamattomuuteensa nähden, vaikka putkeen ei uskaltanutkaan. Aksukin koitti, ja vaikka ensin näytti huonolta, niin viimeiset esteet poika oikein lensi! Päivästä jäi taas hyvä maku suuhun, toivottavasti pääsemme tapahtumaan ensivuonnakin!
HELSINGIN MATCH SHOW 15.08.2006
Olimme match showssa Helsingin Sahaajankadulla, ja vaikka ensin näytti pahalta, suosi sää lopulta mätsäriväkeä. Tikin ja minun lisäksi paikalla olivat myös Tania ja Aksu. Ilmoittauduin pieniiin koiriin, sekä puolileikilläni junnuihin muistellen edellisiä kauhunkokemuksiani kahden vuoden takaa. Junnut alkoivat melko nopeasti, ja pääsimme kehään. Tiki meni hienosti, vaikkakin himoitsi namipaloja nälissään pitäen kauheata ulinaa, koska oli jo myöhä ja iltaruokaa ei vielä oltu saatu. Tiki seurasi hyvin. Pienten koirien vuoroni aikana olin junnukehässä, mutta olimme sopineet että tulen näyttäytymään sitten myöhempien joukossa.
Tuomari pohti kauan, ja olin todella innoissani kun tämä sijoitti meidät viiden parhaan joukkoon. Tikiä alkoi suoraansanoen nyppiä koko seisomistouhu, mutta silti sinnittelimme neljänsiksi! Olin todella ylpeä, ja saimme ison ruusukkeen sekä matkavesikupin. Lähes suoraan junnukehästä suuntasimme pieniin koiriin, joissa Tikin haluttomuus seisomiseen sen kuin kasvoi, ja saimme ihan ymmärrettävistä syistä sinisen nauhan. Aksukin oli saanut sinisen, ja Tania tuskaili sen kulkemista kun "tyttöystävä" olisi samassa kehässä. Tiki tipahti heti sinisissä, mutta Aksu pääsi seitsemän parhaan joukkoon.
Loppujen lopuksi olin todella tyytyväinen päivään, ja vaikka Tiki ei lopussa enää jaksanut seistä, niin en voinut olla siihen pettynyt upean junnutuloksen vuoksi. Traumat junnukehiä kohtaan lähtivät kertaheitolla, ja väsynyt koira sekä omistaja suuntasivat tyytyväisenä kohti kotia.
VIHDIN MATCH SHOW 09.07.2006
Lähdimme Vihtiin Tikin, äidin ja Tanian kanssa, ja olimme näyttelypaikalla jo joskus varttia vailla yksitoista. Ilmoittauduimme Tikin kanssa pieniin koiriin, ja meille annettiin esiintymisnumeroksi numero 2, vaikka ilmoittautuminen oli alkanut varttia aikaisemmin. Jännitin kovasti, sillä olisimme lähesensimmäisenä kehässä.
Etsimme paikan varjosta, ja lähdimme Tanian kanssa käyttämään Tikiä lenkillä, ja se tekikin tarpeensa hienosti. Kehään pääsimme kun kolme paria X-rotuisia oli arvosteltu ja samoin siniset ja punaiset niistä. Minua jännitti ihan hillittömästi, mutta Tiki seisoi tuomarin tarkasteltavana hyvin. Meitä vastassa oli suloinen tiibetinspanieli, joka vähän temppuili, eikä oikein antanut katsoa hampaitaan. Tiki taas meni täydellisesti, sillä se seisomisen lisäksi jopa liikkui hyvin, eikä yrittänyt vetää maahan kuten normaalisti. Pöydälle hypättiin itse, ja siinäkin Tiki seisoi loistavasti. Hampaatkin sai tuomari katsoa ilman mitään, ja saimme punaisen nauhan.
Punaisten kehässä olin jännittynyt, mutta Tiki oli ilmeisesti hurmannut tuomarit, sillä sijoituimme neljänsiksi kuuden punaisen nauhan saaneen joukossa. Voittajistakin Tiki seisoi ylivoimaisesti parhaiten, ja tuomari suosittelikin meille Junior Handleria mallikkaan käyttäytymisen takia.
Kotiintuotavaksi saimme Vihdistä lilan ruusukkeen punaisella keskustalla, sekä kaksi herkullista koiranherkkupakettia, joista erityisesti Tiki iloitsi kovasti.
